Saan aina aika ajoin kommentteja siitä, miten rohkea nainen olen. Kiitän aina kauniisti, vaikka sisälläni mietin, miten niin rohkea? Olen oma itseni, onko se rohkeutta? Millaisia nämä kommentoijat sitten ovat, jos minun olemiseni on rohkeaa?
Nyt viimein ymmärsin, miten olen rohkea. Jos olisin elänyt näin aiemmin, vuosisatoja sitten, olisin päätynyt todennäköisesti roviolle tai hukutetuksi noitana olemisesta. Jos olisin elänyt avoimesti oman seksuaalisuuteni kanssa ja antanut seksuaalienergian kokemuksen myös minun kanssa kontaktissa olevien kehoon, lopputulemana olisi ollut tuomiolle päätyminen. Kukaan ei minua olisi puolustanut, oman henkensä menettämisen uhalla.
Tämä kokemus on niin syvällä ihmiskunnan yhteisessä tietoisuudessa, että edelleenkin noitavainoista luopumisenkin jälkeen, naisena oman näköisen elämän eläminen on rohkea teko. Vai olemmeko sittenkään luopuneet noitavainoista? Nimi on muuttunut, mutta periaate on edelleen elossa ja voi hyvin. Kutsumme sitä sensuuriksi. Sensuuri tavoitaa naisen tekemän postauksen tai kuvan sosiaalisessa mediassa huomattavasti helpommin kuin miehen tekemän vastaavan postauksen. Jos nainen kirjoittaa seksuaalisuudesta, se ilmiannetaan ja tuomitaan helpommin kuin miehen tekemä kirjoitus ja/tai kuva.
Seksuaalisuus ja seksuaalienergia on ihmisessä oleva vahva luomisvoima, elämänvoima. Kuka omistaa oikeuden tämän voiman hallintaan on vahvin. Ihminen, joka on sinut oman seksuaalisuutensa kanssa on vaikeasti hallittavissa, liian holtiton. Varsinkin, jos kyseessä on nainen, tämä on suorastaan paholaismainen. Paholaisnainen.
Olenko siis rohkea? Ehkä olen, tai sitten vain välinpitämätön muiden ihmisten, lue sensuurin, mielipiteistä. Minut voidaan sulkea kaikkien sosiaalisten medioiden ulkopuolelle, mutta se ei koskaan vie, tai muuta, minun sisäistä olemistani tai olemustani.
Jos saan olemiseni ja tekemiseni kautta edes yhden ihmisen ottamaan oman seksuaalisuutensa ja seksuaalienergiansa omakseen, olen saavuttanut paljon.
Paljon enemmän kuin ne, jotka vuosisatoja sitten olisivat polttaneet minut roviolla. Paljon enemmän kuin ne, jotka olisivat hukuttaneet minut paholaisnaisena. Ja paljon enemmän kuin ne, jotka ilmiantavat julkasuni tai kuvani sosiaalisessa mediassa.
Puhe seksuaalisuudesta saattaa ahdistaa sinua tai tuntua sopimattomalta, ymmärrän sen täysin. Ymmärrätkö sinä, miksi näin sinun sisälläsi tuntuu? Mistä nämä ajatukset nousevat? Kuka on ne sinun ajatusmalleihin tuonut?
Oletko rohkea?
